Onpas aika rientänyt! Pitkä ja pimeä talvi on tallusteltu ja takanapäin ja kevät koittaa. Remontti- ja raksarintamalla on ollut hiljaiseloa. Ja syykin siihen löytyy; koko syksyn olemme odottaneet perheeseemme uutta jäsentä ja alkuvuodesta kannoimme kotiimme pienen poikavauvan. Nyt arjen asetuttua ja kaverin kotiuduttua meillä riittää taas virtaa myös raksahommiin.
Kevään valo saa ihmeitä aikaan! Se toi energiaa ja laittoi meidät siis taas liikkeelle. Valo paljasti myös talven tuhraamat ikkunat, jotka kaipasivat kipeästi pesua. Olohuoneen yläikkunamme yltävät katon rajaan ja kaksikerroksisessa talossa se on korkealla. Ikkunoiden pesu vaati siis vähän enemmän järjestelyjä ja paikalle piti tuoda monen metrin tellingit. Samalla laitoimme paikooilleen olohuoneen kolmannen kattovalaisimen, joka on odottanut asennustaan kokonaiset kaksi vuotta. Rouvan seinäkiipeilykokemuksesta oli hyötyä, kun kattoon asti päästäkseen piti tellinkien päälle nostaa vielä a-tikkaat ja kavuta aivan ylimmälle portaalle. Silloin muuten tärisivät enemmän tikkaita puristavan isännän kädet kuin kiipeävän emännän. Sen verran villi oli tikasviritys alhaalta katsottuna. 😉
KOTIMAISTA 
Onnittelut uudesta perheen jäsenestä! Ompa kivan näköiset akustiikkalevyt teillä seinässä. Onko niistä omaa postausta? Kiinnostaisi, miten olette toteuttaneet 🙂
Moikka Mervi,
Hyvin kyllä huomasit uudet levyt tuosta sisäkuvasta =)
Tosiaan kevään aikana saatiin tehtyä akustiikkalevyjä ja niistä on tulossa oma postaus jossain vaiheessa.
Saatiin levyjen toteutukseen apua akustiikan harrastajalta ja ero entiseen on merkittävä!
Verrattain pienellä kustannuksella iso hyöty. Kun tilassa on paljon korkeutta ja kovia materiaaleja kuten lasia, niin kaikua syntyy helposti. Mutta palataan tähän postaukseen huikan myöhemmin 😉
Sitä ennen luvassa mm.hiekkalaatikkon teko-ohjeet.